torstai 2. joulukuuta 2010

Gone Forever

En kirjoita sinusta!

Alkaa helpottaa. Oot lähtenyt iäksi. Ei enää ikinä tarvitse miettiä sua tai mitään asiaan liittyvää. Saatatte huomata jossain vaiheessa kehen viittaan tällä merkinnällä. Ehkä. Se on kyllä aika epätodennäköistä, mutta ei sitä ikinä tiedä.

Lähdit vihdoinkin mun elämästä. Olin niin kiinni sussa. En osannut päästää irti, mutta asiat on muuttuneet. En enää tarvitse sua. Ikinä. Muutoksen aika on lähellä.

Don't know what's going on
Don't know what went wrong
Feels like a hundred years
I still can't believe you're gone
So I'll stay up all night
With these blood shot eyes
While these walls surround me
With the story of our life

I feel so much better
Now that you're gone forever
I tell myself that I don't miss you at all
I'm not lying, denying that I feel so much better
Now that you're gone forever

Now things are coming clear
And I don't need you here
And in this world around me
I'm glad you disappeared
So I'll stoy out all night
Get drunk and fuck and fight
Until the morning comes
I'll forget about our life

I feel so much better
Now that you're gone forever
I tell myself that I don't miss you at all
I'm not lying, denying that I feel so much better
Now that you're gone forever

First time you screamed at me
I should have made you leave
I should have known it could be so much better
I hope you're missing me
I hope I've made you see
That I'm gone forever

And now i'ts coming clear
That I don't need you here
And in this world around me
I'm glad you disappeared

I feel so much better
Now that you're gone forever
I tell myself that I don't miss you at all
I'm not lying, denying that I feel so much better
Now that you're gone forever
And you're gone forever
And you're gone forever
And you're gone forever

Olen vihdoinkin vapaa.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

On my own

VITUT!
Ihan sama. Mä en jaksa. En vaan jaksa. Haluan pois. Helvetti tekis vaan mieli lähteä pois. En tiedä minne, enkä välitä. Jonnekkin missä saan olla rauhassa. Ilman tätä paskaa. Tiedän, että se olis pakenemista, BUT I DON'T CARE! Saatana vois vaan vetää kännit ja unohtaa kaiken.

PAIN

Sattuu, sattuu, sattuu....
Kaikki on ihan perseellään. Olen niin väsynyt ja tuntuu kuin viimeisinkin syy elää on lähtenyt. Mulla oli pieni valo, mutta se lähti pois. Jätti yksin pimeään. En tiedä mitä tehdä.

Luottamus ihmisiin on nollassa. Annan itseni luottaa ihmiseen ja näin käy. Jään yksin. Miksi edes yrittää enää... Tunnen itseni turhaksi, rumaksi, tyhmäksi. Tai no. Mä olen.

Turha, kukaan ei tarvitse mua.
Ruma, ulkoa ja sisältä musta ei löydy mitään kaunista.
Tyhmä, koska luotan ihmisiin, elättelen toivoa paremmasta.

Haluan tuntea itseni tärkeäksi, halutuksi, kauniiksi. Mutta tunnen vain vihaa itseäni kohtaan. Teen kaiken väärin, olen heikko. En pysty kestämään tätä maailmaa vaikka kuinka yritän. Haluan ja yritän auttaa muita, mutta en edes pysty auttamaan itseäni.

Menetin huolella kehitetyn kuoreni, mutta saan sen taas takaisin. Tarvitsen vain vähän aikaa. Sitten voin taas olla "iloinen". Kaikki on hyvin, jos muut luulee niin olevan.

Miksi edes yritän uskotella itselleni asioiden joskus muuttuvan parempaa? Hetken aikaa tunnen asioiden olevan hyvin. Luulen jopa, että kuvittelin sen kaiken pahan mitä olen saanut kokea. Mutta sitten se tulee takaisin. Tunnen olevani vapaapudotuksessa pimeään kuiluun, jonka loppua ei näy. Tosin siellä se kyllä on.

Toivon pääseväni sinne pian.