tiistai 19. lokakuuta 2010

Lets buy some shoes!

Mulla on pikkainen kenkäkuuma menossa. Parin viikon sisällä olen ostanut 5 paria kenkiä! 8D Tai no kolmet olen maksanut itse ja äiti maksoi kahdet. ANYWAY! Uusia kenkiä 8D On muuten kiva ostaa saappaita, kun on juuri sopivan kokoiset sääret noihin! Ei kiristä, eikä ole liian isot, vaan täydelliset. Nyt on kenkiä mitä käyttää ^^

Vähän likaiset, kun olin juuri ulkona noilla ^_^'' Ostin kirpparilta tais maksaa jtn 10€ Ihanan lämpimät ♥



Nämäkin ihanuudet kirpparilta! Tais olla myös 10€ Ei voi muistaa xD Korkoa on 10cm. Oon etsinyt tollaisia kenkiä vaikka kuinka kauan! Noita näkyi ihan hirveästi kirppareilla, mutta kaikki liian pieniä ;;____;; Mutta sitten nää löytyi ^___^ Ja näissä on korkeimmat korot kuin missään niissä aikasemmissa >:3


Ihan peru talvikengät. Lämpimät ja aitoa nahkaa. Ei mitkään kauniit tossa kuvassa, mutta jalassa paljon paremman näköiset :3



                         
Nämä kengät ovat uusi rakkauteni! Alennuksessa 50€ Äippä osti ^^ Korkoa about 10cm. Todella mukavat jalassa! :D Kaupassa yksi nainen häi katsomaan, kun kokeilin noita. Kuulemma kuin mulle tehdyt ^^ Se seuraili koko kauppareissun mitä kaikkea kokeilin. Kun oltiin lähdössä se vaan tuli sanomaan, että mulla on hyvä maku kenkien suhteen xD Mikäs siinä. Tuli hyvä mieli :D


Kaverin kaverilta ostin 20€ Kuluneet paikoittain, mutta silti niin ihanat! Korkoa 18cm Veli oli innoissaan ja tahtoi heti kokeilla (meillä on samankokoiset jalat). Harmitteli, kun ei ole niin pitkä kuin noiden kenkien kanssa :'D Isän eka reaktio oli: "Pikkasen hirveet!" Perusreaktio isältä ^^



HUOM! Otin korkojen mitat korkeimmasta kohdasta.


...wou o__o Kerrankin oli hymiöitä eikä yhtään angstausta. Mikäs mua vaivaa? O___o'' Ehkä tuleva Egyptin matka saa hyvälle tuulelle ^^ ...ja nää uudet kengät! ♥ ♥ ♥

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Every time we touch

Onko tämä todellista?
Sydämmeni sanoo kyllä, mutta mieleni ei. En tiedä mitä tehdä. Siitä on niin pitkä aika, kun tunsin tämän tunteen. Kuin huumetta tahdon lisää ja lisää. Mutta ei se ikinä toimisi. Tiedän sen. Tai ainakin luulen tietäväni. Toivon olevani väärässä, mutta en tahdo uskoa siihen. Haluan tämän jatkuvan. Mutta aina ei saa mitä haluaa. Näissä asioissa en yleensä saa, mutta jos nyt olisis eri asia?
Ei!
En saa herätellä toiveita. Vaikka ne ovatkin jo olemassa. En saa ruokkia niitä. Tahdon tämän menevän ohi, jotta voisin jatkaa elämääni, mutta samalla haluan tämän jatkuvan ikuisesti.
...en edes pysty kirjoittamaan ajatuksiani selkeästi.

Ei se kuitenkaan ikinä toimisi...

Hold on

Luulin jo unohtaneeni tämän tunteen. Aivan kuin olisin herännyt syvästä unesta. Sumu on hälvennyt silmistäni ja voin nähdä uudelleen.

Onko tämä totta?

Mitä jos vain kuvittelen?

Voi olla, että luulen tuntevani enemmän kuin oikeasti. Niin on käynyt ennenkin. Mutta jos tämä onkin vain harhaa, niin miksi tämä tunne tulisi nyt esille? En ymmärrä itseäni. Tosin siinä ei ole mitään uutta. Tahtoisin vain, että olisi joku jolta voisin kysyä ja hän tietäisi kaikki vastaukset. Mutta se on mahdotonta.

Täytyy seurata mihin tunteet minut vievät...