Mä en tiedä kuinka kauan jaksaa pitää tätä yllä.
Alan olemaan niin väsynyt... Pelkään kaikkea ja kaikkia.
En tahtoisi lähteä kotoa minnekkään, mutta en tiedä mitä teen, jos jään tänne yksin. Mutta muualla on muita ihmisiä. En halua näyttää millainen oikeasti olen. Kuinka erilainen olen siitä mitä näytän muille.
En tiedä mikä tässä on pahinta. Olla yksin vai olla muiden seurassa. Mutta kumpikaan ei ole mukavaa.
En halua mennä nukkumaan. Painajaiset ei jätä mua rauhaan. Joka yö koen kuinka kidun hitaasti kuitenkaan kuolematta. Tai vielä pahempaa, että itse olen se joka kiduttaa toista.
En halua nähdä kuinka lävistän jonkun tutun pään kynsilläni. En halua kaivaa kenenkään silmiä pois ja syöttää niitä kyseiselle uhrille. Enkä myöskään pidä siitä, kun itse joudun lävistetyksi keihäällä seinälle.
Lepääminen on sana mitä käytän paljon, mutta en tunne itseäni levänneeksi. Makaan vuoteessa useita tunteja väsyneenä toivoen saavani nukuttua ilman unia. Niin tosin ei ole käynyt.
En tiedä mitä tehdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti