Vaikka en ääneen kilju niin sisällä sitäkin kovempaa. Oon itkenyt viime päivinä niin helvetisti. Nyt ei enää onnistu. Tekis mieli itkeä mutta en pysty. Vituttaa, ahdistaa, masentaa.
En tahdo mennä nukkumaan, koska kun herään on uusi päivä mikä pitäis jaksaa elää. Toisaalta nukkumalla en joudu kestämään tätä kipua. Ristiriitaista. Olis helpompaa vaan nukkua kaikki päivät ilman että herää.
Tahtoisin niin rikkoa lupaukseni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti